Tehty kaupallisessa yhteistyössä Visit Valkeakosken, Visit Pälkäneen ja Visit Kangasalan kanssa.
83km pyöräilyä kahteen päivään ”mummopyörällä”: mission impossible?
Ei todellakaan!! Päinvastoin, aivan ihana tapa nauttia kesästä ja viettää kunnolla aikaa ystävän kanssa <3
Bongasitko jo @elluyellow -instagramtililläni missä päin Suomea poljimme tällä viikolla osana Suomen suven suloisimmat -kotimaanmatkailun kesäsarjaani?
Nimittäin halki Valkeakosken, Kangasalan ja Pälkäneen vievällä Roineen reitillä eli noin 83 kilometrin mittaisella matkalla ympäri kauniin Roineen järven.
Kesällä 2022 ihastuin Pälkäneeseen, kun sain nauttia siellä kesäpäivän esikoismimmini kanssa osana kesäsarjaani. Viime kesänä pääsimme sitten taas hyppäämään Valkeakosken kesään pariksi päiväksi koko perheen kanssa ja nautimme kovasti.
Odotinkin tätä reissua kovasti, kun tiesin pääseväni nauttimaan taas näistä kauniista kesäkaupungeista uudelleen ja toisaalta tutustumaan Kangasalan kesään ensi kertaa tarkemmin 🙂
Tämän jutun lukaisemalla sinulle selviää mm:
- Miten tuo pyörämatkamme sujui ja halki millaisten maisemien?
- Missä kauniissa kesäkohteissa pysähdyimme ja missä yövyimme?
- Kenelle Roineen reittiä suosittelen?
Roineen reitin aurinkoinen startti Valkeakoskella suppaillen ja lounasta kanavamaisemalla nauttien
Starttasimme kesäreissumme Valkeakoskelta, Apianlahden leirintäalueelta. Jätimme taaksemme auton ja nappasimme allemme pyörät.
…tosin pyörät jäivät heti myös parkkiin, kun pääsimme testaamaan Apianlahti Campingin tarjoamista aktiviteeteista sup-lautoja ja nauttimaan aurinkoisesta aamupäivästä vesillä.
Nautimme rauhallisesta sup-lautailusta kauniissa Apianlahden maisemissa ja ihailimme erityisesti suloisia pikkusiltoja sekä tuoretta kesän vehreyttä.
Sup-lautojen lisäksi Apianlahti Campingista löytyy vuokrattavana löytyy mm. kajakeita, fatbikeja ja soutuveneitä. Myös saunavaraus- ja majoitusmahdollisuuksia löytyy.
Rennon suppailun jälkeen polkaisimme kohti lounaspaikkaamme. Poljimme ohi Apian kauniin uimarannan , jonka kohdalla muistelin virkistävää pulahdusta perhereissullamme viime kesänä.
Nyt emme kuitenkaan pysähtyneet pulahtamaan vaan poljimme seuraavaksi ohi Apian lavan. Tämä on yksi kauniimpia näkemiäni katsomoita: valtava 850 paikkainen katettu katsomo, joka avautuu kauniisti järvelle päin <3
Apian lavalla pidetään mm. ilmaiskonsertteja, stand up-iltoja ja Suomen kesäteatteri esittää siellä tänä kesänä Juice-musikaalin (13.6-10.8.).
Lounaan pääsimme nauttimaan ravintola Melankärkeen. Muistan, kun viime kesällä poljimme tämän kauniisti rannassa sijaitsevan terassin ohi ja hihkaisin puolisolleni, että tuonne ens kerralla 🙂
Melankärjessä päädyimme ystäväni kanssa silmänräpäyksessä tankkaamaan kehomme tulevia pyöräilykilometrejä vasten herkullisen kuuloisilla burgereilla 🙂 Valinnanvaikeus oli ainoa haaste, kun menusta löytyi burgerin täytevaihtoehdoiksi sekä halloum- että vuohenjuustoa ja myös lohiburger!
Ystäväni päätyi vuohenjuusto- ja minä halloumjuusto-burgeriin. Annokset tehdään muuten houkuttelevasti ulkona!
Nautimme herkulliset ja valtavan kokoiset burgerit sekä raikkaat salaatit ja täydellisen suolaiset ranskikset aurinkoisella kesäterassilla, aivan kanavan rannalla.
Totesimme ystäväni kanssa, että kyllä nyt varmasti jaksetaan vähän polkeakin! 🙂
Ensimmäinen 20km pyöräily kohti herkullista Laitikkalan Makukylää
Kesäreissumme ensimmäinen pidempi pyörämatka oli noin 20 km.
Valkeakoskelta lähdettäessä reitti kulki noin ensimmäisen 10 km Pälkäneentien (307) viereistä pyörätietä upeasti Mallasveden rannalla ja etenimmekin rauhassa, upeista maisemista nauttien.
Loppupuolen reittiin oli useampiakin vaihtoehtoja. Me valitsimme reilun 10km matkan Saukontien kautta (Saukontie – Unnaanmäentie): risteyksessä tälle reitille lukeekin jo Laitikkala 🙂
Tämä tie oli todella rauhallista hiekkatietä kera pelto- ja metsämaisemien. Löysimme myös suloisia lehmiä, jotka poseerasivat meille super-söpösti <3
Nauroimme, että olemmekohan me koskaan perillä tällä tahdilla 😀
Saavuimme kuin saavuimmekin Laitikkalan makukylään ja ensimmäiseen etappiimme siellä: Rönnvikin viinitilalle.
Täällä rakastuin viime reissullamme kotimaisiin viineihin ja iloksemme saimme raparperiviiniä maistella ystäväni kanssa nyt myös. Rönnvik on nimittäin yksi Suomen suurimmista ja palkituimmista viinitiloista.
Myös taivaalliset pinaattilätyt jäivät mieleeni viime reissulla ja niitä tulemme seuraavaksi maistamaan.
Nyt Rönnvikiin oli tullut mielenkiintoisena uutuutena pakohuonepeli, joka olisi tosi hauska samalla tulla kokeilemaan. Ihastelimme myös huikeaa luontokuvanäyttelyä ja kauniin värikästä puotia, josta voi ostaa kesäjuomia kotiin tai vaikkapa varmasti tykätyksi mökkituliaiseksi.
Ravintolan tiloista löytyy myös pieni putiikki, josta voi hankkia vaikkapa pienen sisustustuotteen juoman lisäksi tuliaiskoriin.
Ai että: terassilla nauttimamme kylmä raparperiviini ja hedelmäiset & marjaiset limsat kyllä virkisti kuuman polkemisen jälkeen!
Seuraava etappimme oli Laitikkalan herkullinen marjatila, Suttisen tila, vain kivenheiton päässä Rönnvikistä ensin tie nro 57 pitkin ja siitä Kissalammintielle.
Saimme ensin kierrellä Suttisten suloisissa putiikeissa. Alakerran myymälä on tulvillaan toinen toistaan herkullisempia lähiruokavaihtoehtoja: löytyy niin kuivatuotteita kuin kylmätuotteitakin sekä tuoreita kasviksia ja tietenkin marjoja. Yläkerran kauniista sisustus- ja lifestyleputiikista löysimme myös ihanat pikkutuliaiset kotiin lapsosille.
Piharakennuksissa ihastelimme valtavaa kesäkukkavalikoimaa ja monenlaisia taimia. Mietimme, mahtaisiko upeat kelta- ja pinkkikukkaiset amppelit kestää lopun reilun 60 kilometriä pyöränsarvissamme 😀 …ensi kerralla tänne siis autolla!
Tänne kannattaa ehdottomasti tulla myös lasten kanssa, sillä pihapiiristä löytyy mm. kotieläinpiha ja oma pieni aitta lapsille <3
Täällä rakastuimme viime reissulla Suttisen tilan taivaalliseen mansikkaiseen britakakkuun ja oman maan marjoista tehtyyn pehmikseen.
Nyt saimme nauttia ystäväni kanssa hauskat sandwichien ja hampurilaisten risteytykset: sänkkärit! Todella herkulliset ja täyttävät leivät. Niiden kanssa meille tarjoiltiin mainioita kiekurasipsejä ja tietenkin Suttisten omaa limsaa. Erityisesti mansikkalimonadi maistui taivaalliselta 🙂
Toinen 20 km pyöräily Pälkäneen keskustaan ja päät tyynyyn Villa Eerolassa
Päivän toinen pidempi, noin 20 kilometrin mittainen pyöräilymatka vei meidät Laitikkalan kylästä Kaitamontietä kohti Pälkäneen keskustaa ja majapaikkaamme. Lahdentien viertä (12) ei tarvinnut paljoa ajaa, vaan Kantokyläntie vei mukavammin perille.
Tämä matka oli alkuun maalaisromanttista hiekkatietä (matkan suurimmat sorat, joissa kapeapyöräisten kannattaa olla varuillaan) ja loppupuolella sileää asfalttia + pyörätietä. Siellä täällä matkaa on merkitty mukavasti PYHÄ-reitin sinisillä merkeillä, mutta omat ROINE-reitin merkit olisi kyllä hienoa saada kulkemaan koko reitti 🙂
Matkalla pulahdimme iltauinnilla kauniilla Pakanrannalla. Sinne oli juuri valmistunut uusi esteetön rantareitti. Kurvasimme myös kuvaukselliselle Rauniokirkolle, joka paistatteli meille parhaita puoliaan ilta-auringossa.
Rauniokirkolta suuntasimme kohti suloista keltaista puutaloa: Bed and breakfast Villa Eerolaa. Siellä saimme yläkerran omat huoneet majapaikaksemme: Rosa-huoneen ja Boho-huoneen. Huoneet olivat söpöt ja helteistä kautta viilentämään oli tuotu mukavasti extra-tuulettimet.
Huoneiden vieressä oli ihan mukavasti varusteltu keittiö, jossa teimme omat ilta- ja aamupalat. Keittiön toisella puolella oli vähän jännästi muutamat sängyt ikään kuin alkovissa ilman ovea ja siellä oli muutamat vieraat myös, mikä kannattaa yksityisyyttä kaipaavien huomioida.
Me otimmekin iltapalamme mukaan ulos puutarhan kauniiseen ilta-aurinkoon, jossa saimme höpötellä rauhassa päivän kulusta ja tavata myös Villan Kirsi-emännän. Kirsi esitteli meille upeaa alakertaa, jossa vanhat hirsiseinät tuntuivat kertovan tarinoita vuosisadan takaa.
Jo kohta 120-vuotias Villa Eerola on kaikkien vuosien ajan ollut Eerolan suvun omistuksissa ja vuonna 2021 tila vaihtui maitotilasta majoitusta tarjoavaksi tilaksi. Nykyään Villa Eerolan majoitus- ja juhlatila-palveluita pyörittää neljännen isäntäparin emäntä Kirsi Eerola tyttärensä Katariina Eerolan kanssa.
Toistaiseksi Villa Eerolassa rauhoitutaan kesään oman perheen parissa eikä siellä oteta uusia varauksia vastaan.
Kaunis Kangasala ja sen värikkäät automuseot
Aamiaisen jälkeen vilkutimme Pälkäneelle ja suuntasimme kohti Kangasalaa. Tämä noin 7 km matka sujui kuin vettä vaan, vähän pienemmän asfalttitien viertä.
Ensimmäinen etappimme Kangasalla oli Vehoniemen automuseo, jonka alueella kiipesimme ensin suloiseen punaiseen näkötorniin. Voi miten valtavan kauniit maisemat yli Roineen sieltä aukesikaan!
Automuseossa (joka muuten on ilmainen!) ihailimme vanhoja autoja ja vespoja sekä löysinpä sieltä oman keltaisen kesäbiilinkin tuleville reissuille 😉
Kahvilassa saimme maistella ihanasti kaikkia meille suositeltuja herkkuja: kohta 100-vuotiasta reseptiä juhlivaa lusikkamunkkia, suussasulavaa valkosuklaakakkua ja Vehoniemen omia italialaistyylisiä jäätelöitä. NAM! Erityisesti tosi musta salmiakki-lakritsijäätelö ja todella marjainen mansikkasorbetti valloittivat meidän makuhermomme 🙂
Tänne kannattaa todellakin tulla makea maha tyhjillään!
Seuraava etappimme oli kevyt 6km polkemista, josta suuri osa Lahdentien reunaa. Tien piennar oli tässä kohdin reissun levein ja rekatkin mahtuivat hyvin ohi. Tässä kohtaa saimme myös reissun ensimmäiset – ja myös viimeiseksi jääneet! – sadepisarat yllemme, juuri ennen kun saavuimme Mobiliaan.
Mobiliassa saimme ihanan kierroksen henkilökunnalta läpi valtavan Auton ja tien museon. Ehdoton lempparimme oli Reissun päällä -näyttely, johon oli koottu vapaa-ajan matkustamisen erilaisia matkustusvälineitä aina vuodesta 1920 saakka.
Suomen suven suloisimmat -kotimaanmatkailun kesäsarjaani täydellisesti sopiva näyttely siis 🙂
Oi, mitä värejä ja ihanaa retroa – tarinaa, jos jonkinlaista viime vuosisadan kotimaanmatkailusta ja mm. bussimatkoista mummolaan Postin linja-autolla <3 …kunpa olisin voinut napata tuon keltaisen retropyörän ja telttakärryn mukaani 🙂
Postin linja-auton kupeessa meillä oli ilo tavata myös herttainen Ilo-koira! Mobiliassa testataan nimittäin koiraihmisten iloksi koirakärryjä, joiden johdosta koiran kanssa reissaajien museovierailu voi helpottua huimasti.
Kenenkään ei tarvitse enää jäädä koiraa ulos vahtimaan vaan koiran saa ottaa museoon mukaan kärryissä 🙂
Osaisikohan meidän pikku Tilda olla kärryissä yhtä hienosti kuin Ilo? Täytynee testata <3
Tuo Reissun päällä -näyttely on avoinna jouluun saakka ja sen lisäksi pääsee tällä hetkellä näkemään mm. hurmaavan värisiä jopoja, vauhdikkaita ralliautoja jne jne!
Museon lisäksi Mobilian matkailualueelta löytyy myös paljon muuta, kuten esimerkiksi Kangasalan kesäteatteri, jossa on kaunis katettu katsomo. Tänä vuonna kesäteatterissa on peräti kolme näytelmää: Badding, Muukalaisia yössä ja Salatut elämät -näyttelijöidenkin tähdittämä Vaimoni Maurice.
Mobilian satamasta liikennöi Valkeakoskelle Pirkka Lines, jonka kyytiin saa ottaa myös polkupyörät. Näin loppu 35km voi taittaa myös veneillen.
Meitä ei päästetty kuitenkaan niin helpolla, vaan saimme koko matkan treenata pyöräillen – se sopi meille mainiosti 🙂 Etenkin kun sade loppui hieman pitkitetyn lounastauomme aikana.
Lounaan saimme nautiskella Mobilian ravintolan buffet-pöydästä, jossa suureksi ilokseni oli tarjolla lempiruokaani: savulohipastaa! Nam, miten hyvältä se maistuikaan.
Matkan viimeinen ja pisin koitos yllätti positiivisesti monin tavoin – suosittelen kokeilemaan!
Tuo pastatankkaus Mobilian ravintolassa tuli tarpeeseen: viimeinen pyöräilyetappimme oli kevyet 35km! 😀
Kieltämättä jännitimme vähän, miten meille käy, mutta ihmeen kevyesti tämä sujui. Jopa niin kevyesti, että halusimme tehdä pienen 10km extra-lenkin kohti Sahalahtea, kun piti suunnata kohti Kangasalan keskustaa 😀
No tosi kaunista oli sielläkin ja erinomaista pyörätietä! Ehkä sinne siis myöhemmin kesällä 😉
Oikea reitti kulki tosiaan Kangasalan keskustan kautta ja lasketteli sieltä pääosin tien 310 viertä kohti Valkeakoskea. Paikoitellen tien piennar oli todella kapea, mutta autot väistivät pääosin kyllä tosi hyvin – muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Loppupuolella Valkeakoskella oli pidempi pätkä asvalttia, joka oli jyrsitty uutta pintaa varten: se tullee valmiiksi kesäkuun aikana ja tekee loppupätkästä sitten samettisen sileän 🙂
Sadetta emme saaneet myöskään päällemme enää lainkaan, vaan keli oli täydellinen puolipoutainen ja sopivasti alle 20 astetta tämän etapin polkemiseen. Pidimme vain pienen juoma- ja evästauon, kun oli viimeinen kympin rutistus jäljellä.
Valkeakosken kauniille silloille saapuessamme nauroimme, että meillehän jäi vielä virtaa ja energiaa jäljellekin, vaikka kilometrejä mittarissa näkyi pyöreät 100! HYVÄ ME!
Roine taisikin puraista meille kunnon pitkän matkan pyöräilyn inspiksen! 🙂
Lämpimästi suosittelen kokemaan Roineen reitin pyöräillen! Ainakin oman mummopyörä-testini perusteella reittiä varten ei tarvitse hankkia ihmeellisempää pyörää ja se sujuu kyllä, jos peruskunto vain on suurin piirtein kohdillaan eikä aseta itselleen tiukkoja aikatavoitteita 🙂
Mikäli Roineen reitti ei kokonaisuudessaan tunnu sinulle mahdolliselta pyöräillä, kulje osa reitistä vesiteitse. Ja nappaa tästä jutusta parhaimmat kohteet rauhallisiksi taukopaikoiksi ja visiteerattavaksi matkasi varrella!
Muutama reissu on meillä vielä jäljellä kesäkuulla 🙂 Pysy kuulolla IG-tililläni , jossa näette aina stoorien kautta ensimmäisten joukossa missä päin milloinkin reissaamme <3
Iloa ja aurinkoa kesäpäiviisi toivottaen,
Ellu
