Olin noin 10-vuotias, kun Turun lapsuudenkodissani remontoitiin minun ja sisarusteni huoneet. Vanhempani suunnittelivat huoneisiimme tyyliltään yhtenäiset lattiat ja kaapistot, mutta antoivat ystävällisesti meidän lasten itse valita seinillemme tapetit ja boordit (jep, aika oli 90-lukua, tuota boordien riemukulun vuosikymmentä).

Tiesin jo silloin, että keltainen oli ainut oikea valinta. Tosin silloin olin myös kallellani oranssiin suuntaan. Valitsinkin pehmeän oranssin-keltaisen tapetin ja oranssin-ruskean sävyistä kiemuraa sisältävän boordin. Ja sittenhän se riemu vasta repesi, kun pääsin sisustamaan! En nimittäin muista aikaa, jolloin en olisi nauttinut täysillä sisustamisesta. Eivätkä muista vanhempanikaan.

90-luvun trendeille edelleen uskollisena hankin huoneeni sisustukseen mm. upean oranssin puhallettavan, nallen muotoon stailatun nojatuolin. Sen vierelle sopi täydellisesti samaa sävyä oleva makee laavalamppu (muistatteko tuon ihanasti avaruuden tunnelmaa 90-luvun koteihin tuoneen valaisimen? 😀 ). Oliko teillä joillain muillakin näitä hienouksia kodeissanne?

”90-luvusta alkaa olemaan juuri sen verran aikaa, että sitä voi muistella lämmöllä ja nauraen”

is-asuminen: muistatko nämä hittitavarat 90-luvun kodeista

Retro taas tuli elämääni vähän myöhemmin, mutta kuitenkin jo noin 15-vuotiaana. Kiertelin silloisella lempikirpparillani Turun Länsikeskuksessa ja näin eräällä hyllyllä Aarikan punaisen Riemuraita-peltipurkin. Tartuin purkkiin ja sillä hetkellä tiesin: tuossa oli minun tulevan ikioman kotini tyyli! (Ja arvaat varmasti sen riemun määrän, kun sain tietää, että näitä oli keltaisenakin!)

Ja niin kävi: koteja on tullut ja mennyt, mutta tämä retroa ja keltaista yhdistelevä tyylini on pysynyt.

Seuraavissa Sisustus-osion blogiteksteissäni pääset kurkistamaan, millaisissa kodeissa sitä onkaan tullut tuon Turun lapsuudenkotini jälkeen asustettua – ja missä päin Suomea. Entäpä millaisen kolmen överimania-vaiheen kautta kotimme sisustustyyli on hioutunut tämänhetkiseen muotoonsa? 🙂

Hymy pääsiäisen viettoonne!

Psst! Näitkö jo, miltä näyttää meidän keltainen pääsiäistupamme?