Tässä kolmen blogitekstin sarjassa esittelen teille kaikki aikuiselämän kotini. Tässä viimeisessä osassa vuorossa on nykyinen omakotitalomme Pyhäjärven rannalla.
Kun tyttäremme olivat 2- ja 4-vuotiaat pohdimme puolisoni kanssa paljon asuntokuvioita. Silloinen Kirkkonummen kolmiomme alkoi tuntua vähän pieneltä meille neljälle ja tosi pieneltä kaikille tavaroillemme. Omakotitalokuumeemme oli myös jo poltteleva.
Äitiysvapaani olivat päättymässä ja mietimme tosissamme, kannattiko minun hakea töitä enää pääkaupunkiseudulta vai olisiko nyt aika suunnata muualle Suomeen. Tampereen seutu oli ollut haaveissamme jo nuoruudesta saakka, erityisesti keskeisen sijaintinsa vuoksi.
Olimme vielä jonkin verran kesken pohdinnoissamme, kun muistan kuopustamme päiväunille nukuttaessani ihan vain vähän kurkkineeni asuntotarjontaa Tampereen seudulta. Silloin se jysähti.
Upea punainen mansardikattoinen omakotitalo Pyhäjärven rannalta oli tullut myyntiin.
Teimme aika nopeasti pohdintamme loppuun ja kerroimme sukulaisillemme lähtevämme Nokian Edeniin kylpyläreissulle. Niin me oikeasti menimmekin – ja samalla menimme ihan pikkuisen kurkistamaan, miltä tuo punainen talo näyttäisi livenä. Ja herättäisikö se sen tunteen.
Ja sehän herätti.
Olen tunnetusti surkea peittämään innostustani. Ai että sain purra hammasta, etten olisi hypännyt välittäjän kaulaan ja tarjonnut hänelle kaikkia kolikoita taskuistani. Onneksi puolisoni hoiti puhumisen ja minä sain vain hymyillä – siinä onnistuin!
Talossa rakastuimme heti tuvan tunnelmallisuuteen, yläkerran valoisuuteen ja huoneiden tilavuuteen. Vuonna 1936 rakennetun talon historiaa oli kunnioitettu vuosien 2000-2001 peruskorjauksessa ja kaikki remontit oli tehty (pääosin) tosi hyvällä maulla. Kauppaan kuuluvaa laituria ja venepaikkaa sekä järvinäkymää ikkunoistamme emme oikein käsitä vieläkään.
Pitkät alustavat pohdintamme mahdollistivat nopean päätöksemme tärkeällä hetkellä: kaupat tehtiin hetimiten! Alkukeväällä 2017 jysähtikin elämäni kolmas iso kirppisbuumi. Neliöiden reilusti tuplaantuessa oli minun valitettava tehtäväni haalia nettikirppiksiltä valtavasti lisää huonekaluja, lamppuja, mattoja jne tuikitarpeellista: ah se oli mukavaa aikaa!! Rehellisyyden nimissä myönnän, että etenkin lamppuja ja räsymattoja tuli haalittua ”muutama” ylimääräinenkin…
Vapun alla päästiin sitten jo remontoimaan: vaihdettiin muutamat väärää väriä räiskyvät tapetit neutraalimpiin, jotta värikäs sisustukseni pääsisi paremmin oikeuksiinsa. Vähän maalailtiin seiniä ja portaita (siis emme todellakaan me, vaan meitä paljon taitavammat kaverit!).
Muuttomme osui ihanasti äitienpäivän ja minun 30-vuotissynttärieni viikonloppuun. Tämä jo pikku-Elisan isoimman unelman täyttymys omasta järvenrantakodista oli kyllä elämäni paras synttäri- ja äitienpäivälahja!
Nyt parin viikon päästä tuleekin täyteen jo kolme vuotta täällä ja olemme kyllä viihtyneet erinomaisesti. Instagramin puolella teiltä tuli ihania toiveita talomme huonekohtaisesta esittelystä ja sen aion kyllä pikimmiten toteuttaa. Eli ei tässä tekstissä enempää tällä kertaa: pysy kuulolla tai tilaa uutiskirje, niin pian pääset kurkkimaan tarkemmin tämän punaisen talomme huoneisiin 🙂
Aurinkoa!