Tämän tekstin runko on julkaistu ensimmäisenä Nokian Uutisissa.

”Back to work!”

 ”Back to school!”

”Tervetuloa arki!”

Millä fiiliksillä sinä olet lukenut näitä elokuun alun huudahduksia? Millä mielellä sinä aloitat arkea tänä syksynä?

Heti elokuun alettua alkoi somekin tulvia arjen aloituksen päivityksiä: ”Pakko se on kai uskoa, että arki alkaa…”, ”Voi ei, loma loppui ja arki alkaa!” ja ”Pakko kai se on huomenna palata sorvin ääreen…”.

Mitä tämä kertoo suhtautumisestamme arkeen? Millaisia vahvoja ja rajoittaviakin uskomuksia löytyy näiden kommenttien takaa?

Arki näyttäytyy näissä täysin erilaisena lomaan verrattuna. Arki nähdään velvollisuuksien täyttämänä, ulkoisten tekijöiden ohjaamana ja ehkäpä osittain pakotettunakin. Arjen ajatellaan kuuluvan olla sen verran tehokasta ja tiukkaa, että sillä sitten loma ansaitaan.

Arki on siis saanut aika harmaan viitan yllensä. Ansaitusti vai ansaitsemattaan?

Pari kysymystä pohdittavaksi loman ja arjen taitteessa

Mitkä hetket tuottivat kesälomalla sinulle eniten hymyjä?

Mökin kaunis järvimaisema, ne ainoat oikeat löylyt vai metsän tarjoama ilahduttava mustikkasato? Lasten riemun kiljahdukset uimarannalla, ensimmäisen mansikan maku vai ehkäpä mummun leipoman pullan tuoksu?

Mitkä hetket toivat kesälomalla sinulle hyvinvointia?

Kiireettömät grillaushetket kesävieraiden kanssa tai hyvän mielen metsäretki koko perheellä? Hyvään romaaniin uppoutuminen riippumatossa vai ehkäpä uusien netflix-sarjojen tai äänikirjojen äärellä rentoutuminen? Kenties vauhdikkaat leikit lasten kanssa vai ehkäpä pitkät lenkit ystävän kanssa?

Mitä pientä ihanaa otat näistä mukaan arkeesi?

Jatkatko hieman hitaampia aamukahvihetkiä? Rauhoitatko iltapäivään jonkinlaisen lempeän siirtymän siirtyessäsi työroolista kotirooliin? Ehkäpä haluat arjessa käydä ystäviesi kanssa kahvilla hieman useammin tai jatkaa säännöllistä liikuntaharrastusta?

Minun arjen aikomukseni ja muutostoiveeni

Minä aion aloittaa arjessanikin useimmat aamuni mindfulness-hetkellä laiturilla, koiranpentumme sylissäni.  Tahdon varmistaa, että arjessani jää kylliksi aikaa halauksiin ja hassutteluun tyttärieni kanssa. Haluan lasten nukkumaan mentyä edelleen nauttia puolisoni kanssa loistavan Dawson’s Creekin letkeästä ysäritunnelmista. Aion siis nauttia arjesta!

Lisäksi aion oikaista eineksillä kun arki sitä kaipaa. Aion harjoitella sohvan valitsemista lenkin sijaan silloin, kun arjen kokonaiskuormitus nousee perustasoa suuremmaksi. Aion myös tietoisesti kysyä ja kyseenalaistaa: ”Mitkä arjen velvotteistani on todella velvottavia? Mistä pystyn löysäämään halutessani?” Ja tahdon toistaa itselleni ja myös teille lukijoille: riittävän hyvä riittää.

Tänä syksynä haluan myös erityisesti olla kiitollinen. Kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä. Kiitollinen kaikista livenä vaihdetuista lämpimistä katseista ja hymyistä. Niin pitkään kuin vain mahdollista, haluan olla kiitollinen työreissuista, koulu- ja päiväkotipäivistä sekä harrastuksista – noista kevään myötä luksukseksi muuttuneista arjen rutiineista.

Haluan myös muistaa olla kiitollinen toivosta, että huomennakin kaikki voi olla ihan hyvin.

Hymyjä ja hyvinvointia arkeesi toivottaen,