Ihanaa äitienpäivää kaikille teille tärkeille äideille ja isoäideille! <3 Halaus kaikille teille äitiydestä haaveileville.
Tänä poikkeuskeväänä olen miettinyt paljon kosketusta ja sen kaipuuta. Kosketuksen tiedetään lisäävän hyvinvointia monin tavoin. Se mm. vähentää stressiä ja ärtyisyyttä sekä parantaa keskittymiskykyä ja unenlaatua.
Uskon kosketuksen valtavaan voimaan myös tunteiden jakamisessa. Ajattelen, että lämpimästi halaamalla tuplaantuu moni onni ja puolittuu usea suru. Kevyt silitys tyynnyttää huolestuneita ajatuksia ja rauhoittaa levotonta mieltä. Vahva puristus olkapäästä kertoo, että yhdessä tästä kyllä selvitään.
Tänä keväänä, jos joskus, olisimme moni tarvinnut kaikkea tuota. Toivottavasti moni meistä onkin saanut kokea näitä kotona lähimpiensä ja rakkaimpiensa parissa.
”Äiti silitä mua vielä hetki. Tästä. Tällee.”
Esikoismimmini toissapäivän iltana nukkumaan käydessään
Lapset ovat ihanan aitoja niin koskettaessaan kuin kosketusta pyytäessäänkin. Monet heistä halaavat tai silittävät suloisen luontevasti itkevää ystäväänsä. Kaaduttuaan tai satutettuaan he myös hakeutuvat itse herkästi sylin lämpimään turvaan ja aikuisen hellään hoivaan.
Voi kunpa me aikuisetkin osaisimme herkemmin pyytää kaipaamaamme kosketusta ja halaajamaamme hellyyttä! ”Nyt mua ahdistaa: ottaisitko kainaloon ja rutistaisit lujaa?” ”Silitä mua tästä ja tällee!” Kunpa me myös alakuloisen tai masentuneen kohdatessamme uskaltaisimme herkemmin silittää hellästi ja osoittaa olevamme läsnä, vaikka emme löytäisikään yhtään sanaa.
”Äiti voisiks sä tehä mulle ruohosilitystä?”
Molemmat tyttäreni useasti lähelläni ollessaan
Esikoisneitoseni oli noin kolmen vanha keksiessään tuon meidän perheemme rakkaan termin ”ruohosilitys”. Se kuvaa sitä silitystä, jossa hellästi sormien päillä tai kevyesti kynsien kärjillä hipsutellaan ihoa. Aivan kuten kesäinen ruoho kutittelisi paljaita varpaita. Taivaallisimmalta ruohosilitys tuntuu paljaalla selällä. Meidän mimmit istahtavatkin aika usein viereeni selkä edellä ja paita ylös nostettuna ruohosilitystä suloisesti tilaten.
”Maailman parhaita ja kauneimpia asioita ei voi nähdä, eikä koskettaa. Ne täytyy tuntea sydämellä.”
Tuntematon
Onneksi koskettamattakin voi osoittaa hellää huolenpitoa. Viestit ja puhelut WhatsAppissa, tykkäykset ja reagoinnit Instagramissa sekä videoyhteydet Teamsissä tai Zoomissa ovatkin olleet tämän kevään muotoja pitää toisistamme huolta. Facebookin ihanan uuden Läheisyys-reaktion kautta voimme virtuaalisesti halata kaukana olevaa läheistämme. Jotta viisaan presidenttimme sanoin voimme edelleen todella olla fyysisesti kaukana, mutta henkisesti lähellä. Yksin ei totta tosiaan kuulu nyt alkavassa uudessa normaalissakaan kenenkään meistä pärjätä!
”Huolenpito on sekä terminä äärimmäisen kaunis että toivon elementtinä hyvin keskeinen. Se siirtää katseen kestämisestä ja pärjäämisestä kohti huolen pitämistä, rakkautta, tunteita, toipumista, tuskaa, yhteyttä ja hyvinvointia. Huolenpito merkitsee myös asettautumista toisen maailmaan katsellen uteliaana sitä, mitä juuri hän tarvitsisi ja kaipaisi. Eikä vain sitä, mitä itse haluaisi antaa tai tarjota.”
Maaret Kallio, Toivo
Tänään haluan erityisesti kiittää sinua, rakas äitini. Kiitos lapsuuden runsaista halauksista. Kiitos nuoruuden hellästä huolenpidosta. Kiitos teinivuosistani, jolloin tiesin sinun olevan aina henkisesti lähellä, vaikka halusinkin olla ajoittain fyysisesti kaukana. Kiitos, että pidät minusta ja tytöntytöistäsi huolta edelleenkin – lämpimiä halauksiamme jo kovasti odotellen. <3
”Tänään on kaikki hyvin, minä tiedän. Sä tulit käymään vaan. On silti mulla takiasi aina sydän vähän kallellaan. Sydän vähän kallellaan.”
Kaija Koo, Sydän vähän kallellaan
Lämpimin virtuaalisin halauksin,
