Perintöhuonekalut tuomassa tunnetta ja rakkaita muistoja keltaisen kotimme sisustukseen
Tarinoita keltaisen kierrätyssisustuksemme takaa -sarja jatkuu. Ensimmäisessä osassa kerroin teille, miten keltainen keinutuoli päätyi kotiimme. Toisessa osassa oli vuorossa keltaisen retrohyllyn ”vähän” mutkaisempi matka kotiimme.
Tässä osassa kerron muutamista perintöhuonekaluista, jotka tuovat kotiimme ihanaa tunnetta ja tunnelmaa. Tämä osa on erityisen merkityksellistä julkaista juuri näin isänpäivänä, nimittäin perintöhuonekalumme ovat peräisin pitkälti minun isoisältäni ja puolisoni isovaarilta. <3
Lepolinnasta meille pelastetut lipastot, tuolit ja pöydät
Äitini vietti perheideen lapsuuden kesät Naantalissa, ihanasti Lepolinnaksi, nimetyssä huvilassa. Tuo vihreä kaunis puuhuvila oli sisustettu 1900-luvun alun henkeen: taidokkaasti valmistetuin puisin tuolein, -pöydin ja lipastoin.
Valitettavasti syystä ja toisesta Lepolinna purettiin ja nyt sen tilalla tönöttää kerrostalo 🙁
Onnekseni isoisäni pelasti Lepolinnasta lähes kaikki huonekalut. Ne ovatkin tuottaneet iloa uudella kesämökillä ja äitini sekä hänen sisarustensa kodeissa.
Myös minä pääsin nuorena, sisustuksesta innostuneena teininä, isoisäni kanssa uuden kesämökin vintille kurkkaamaan, mitä ”romua” siellä olisi vielä jäljellä.
No romun sijaan sieltähän löytyi aarteita: ihanat isot puiset lipastot, pari pienempää lipastoa, valtavasti tuoleja ja siro pöytä. Muistan edelleen isoisäni iloisesti yllättyneen ja mieltyneen ilmeen, kun olin näistä ”romuista” aidosti ilahtunut ja kiinnostunut.
Ensimmäisen opiskelijakämppäni sisustus rakentuikin lähes täysin näiden huonekalujen varaan.
Pikkuhiljaa olen niitä maalaillut vuosien varrella ja nyt nämä huonekalut ovat vähän freesimpänä keskiössä sisustuksessamme edelleen:
- tuolit täkkikokoelmien alla, yöpöytinä ja ihan tuoleinakin 😉
- isot lipastot tyttöjen askartelupöytänä ja makkarin sivupöytänä
- pienemmät sivupöydät lastenhuoneessa ja makkarissa
- siro pöytä kuopusmimmin työpöytänä
Puolisoni isovaarin taidokkaasti valmistama pirttikalusto
Keväällä 2017, kun olimme juuri tehneet kaupat tästä unelmakodistamme, appiukkoni kyseli meidän kiinnostusta valkoiseen pirttikalustoon. Puolisoni isovaari oli nikkaroinut tämän vuonna 1960 ja sille etsittiin muualta suvusta nyt uutta kotia.
Onneksemme kukaan muu puolisoni sisaruksista ei ollut pirttipöydästä ja -penkeistä kiinnostunut. Appivanhempani toivatkin kaluston meille Pohjanmaalta muuttopäivänämme toukokuussa 2017.
Tuolla samalla kyydillä tuli muuten tuo nettikirppiksen kautta löytynyt puusohva, joka sopii mielestäni täydellisesti Lepolinnan puuhuonekalujen ja pirttipöydän tyyliin.
Näin uuden kotimme tupaan saatiin mielestäni juuri sellainen tunnelma, mikä kuuluu vanhojen kattohirsien alle, narisevan puulattian päälle ja pönttöuunin viereen.
Vai mitä sanot?
Psst! Toinen pirttipöydän penkeistä on tällä hetkellä yläkerrassa, tyttärieni kylpyhuoneessa; ja hyvin usein vaatekasoilla verhoiltuna 😉 Aina välillä se on ollut tuvassammekin, tähän tyyliin:
Tänään olisi ihana kuulla, onko teillä kotienne sisustuksessa isienne perintöä? <3
Lämpöä ja valoa marraskuuhun toivottaen,
Ellu
