Keltaisen retrohyllyn matka roskalavalta värikkääseen kotiimme – täydelliseksi osaksi tupamme sisustusta
Tarinoita keltaisen kierrätyssisustuksemme ja värikkäiden kirppislöytöjeni takaa -sarja jatkuu 🙂
Sarjan ensimmäisessä osassa kerroin teille keltaisen keinutuolimme tarinan: miten tuo aurinkoinen keinutuoli päätyikään meille vain muutaman kilometrin päästä kotiamme.
Tässä osassa kerron, miten pelastin tupamme keltaisen retrohyllyn vain varttia ennen kun se olisi päätynyt kaatopaikalle 😀
Ilmaisen keltaisen kirppislöydön mutkainen matka kotiimme
Alkuvuonna 2021 selailin Toria ilman sen isompia ostostavoitteita. Hakusanana ”keltainen” on vähän vaarallisen hyvä siihen tarkoitukseen… 😉
Voi miten ihastuinkaan tähän keltaiseen retrohyllyyn heti sen nähdessäni. Ja voitte varmaan arvata, miten korkeaksi sykelukemani nousivat, kun huomasin sen olevan ”Annetaan”-palstalla!
Mutta pari mutkaa liittyi tämän matkaan ennen kun saimme tänään tästä täysillä iloita…
Entisessä elämässämme, kun enemmän puolisoni kanssa matkustelimme ympäri Suomen työtehtävissämme, nautin nettikirppislöytöjen tekemisestä työmatkojemme varrelta. Meidän kodissamme löytyykin nettikirppislöytöjä esimerkiksi Pohjanmaalta, Päijät-Hämeestä ja pääkaupunkiseudulta.
Nykyään pyrin pysymään hakuehdoissa Pirkanmaan sisällä, jottei ostokseni hinta ihan tuplaantuisi matkakuluista… Tämä hylly löytyikin ilokseni Tampereelta eli vain 20km päästä meidän kodistamme.
Tuo päivä oli keskiviikko. Olinkin torstaina menossa Tampereelle työpalaveriin, joten kaupat syntyi äkkiä – onneksi, sillä seuraava kyselijä oli kuulemma heti perässäni. Huh, ehdin ensin!
Kurvatessani farmariautomme myyjän pihaan hykertelin onneani, että olin muistanut pyytää puolisoni apua auton penkkien kaatamiseen: tuohon se aarteeni sitten sujahtaisi kotimatkaseurakseni.
Ystävälliset ja voimakkaat miehet kantoivat hyllyn alas autolleni ja naurahtivat lempeästi: ”Eipä taida mahtua.”
No eipä tainnut, ei todellakaan! Naurahdin, että tämän takia olisi ehkä kannattanut malttaa odottaa niitä ensimmäisessä viestissä kyselemiäni mittoja eikä rynnätä suorin päin ostoksille 🙂
Myyjämies virnuili, että kyllä he voivat tämän roskalavallekin nostaa. Apua: ei todellakaan!!
Ilokseni myyjän pihassa oli aika monta autoa, joista yksi oli isompi paku. Peräkärrykin näkyi olevan.
Vienosti, kainosti ja ystävällisesti kysäisin, paljonkohan maksaisi, jos he toisivat hyllyn Nokialle.
Kävi ilmi, että myyjämies oli ajamassa lähes meidän ohi illalla yövuoroon ja voisi sovittua parinkympin korvausta vastaan tuoda hyllyn meille. Mahtavaa!
Niinpä menin kotiin auto tyhjänä, mutta mieli odottavana.
Mutta millainen haaste numero 2 keltaisen kirppislöydön matkalla sitten yllättikään?
Illalla myyjämies saapui. Availlessaan pakun ovia hän naurahti, että hylly on kyllä aika painava. ”Pöh, kirppislöytöjenhän takia siellä kuntosalilla käydään”, naurahdin. Ja näppärästi – minun ehkä oikeasti hieman irvistellessä – nostimme hyllyn sisään kuistillemme.
Kiitin kaupoista lämpimästi setelin ja suklaarasian kera: ”Terveisiä vaimolle!” Sillä vaimon kanssa olin hoitanut kaikki viestittelyt, miehen kanssa sitten nämä kaikki hyllyn nostelut – aika perinteinen jako vissiin muissakin kuin meidän perheessä 😉
Tullessani koiran kanssa iltalenkiltä ja tyttöjemme nukahdettua esittelin hyllyä innoissani miehelleni. Into lopahti äkkiä, kohdatessamme seuraavan haasteen: missä oli toinen alakaapin ovista? Se oli kyllä siellä Tampereella vielä paikallaan, selitin miehelleni… Onkohan se tippunut matkalla?
Ovea ei löytynyt meidän pihaltakaan, joten arvelimme, että se taitaa olla tippunut kuljetuksessa jo aiemmin. Laittelin ystävällistä viestiä vaimolle ja kävi ilmi, että pakuunhan se toinen ovi oli tipahtanut.
Ystävällinen myyjämies tipautti sen seuraavana päivänä yövuoroon mennessään – mahtavaa!
Vielä yksi haiseva haaste ennen keltaisesta kirppislöydästä 100% iloitsemista
Viimeinen haaste oli haju. Vasta hyllyn siirryttyä meidän kotiimme, huomasimme molemmat mieheni kanssa sen haisevan tupakalta.
Hitsit!
Näinkin kokeneena nettikirppis-ostelijana en ollut muistanut tuota perinteistä perinteisempääkin kysymystä vanhan huonekalun kohdalla: ”Onko mitään hajuja?”. Niin yleisiä ja luonnollisia ovat erilaiset ummehtuneet, homen ja myös tupakan hajut – onhan 50 vuotta aikamoisen pitkä aika huonekalun matkata kodeissa jos toisissa.
Siivouskaapista nappasin kaikki löytämäni siivoussuihkeet ja pistin suihkien reippaalla kädellä joka puolelle. Suljin kuistin oven ja totesin, että huomennapa tuo haistetaan, miten tehosi.
Onneksemme seuraavana aamuna haju oli lähes kokonaan poissa: edes herkkänenäinen esikoismimmimme ei haistanut mitään, ja se on paljon se.
Huh ja jes!
Ja ei kun iloitsemaan ja sisustamaan!
Vielä sai hylly odottaa kuistillamme pari päivää ja tuulettua rauhassa. Ja pitihän yksi joulukuusikin saada pilkottua tuolloin pois nurkasta, johon tätä hyllyä haaveilin. Sunnuntai-aamulla maltoin juuri ja juuri antaa mieheni hörppäistä vähän kahvia – ja sitten hommiin!
Hylly pääsi tuvan nurkkaamme, jossa ennen oli keltainen vitriinikaappi (joka muuten myös ilmaisena Tampereelta haettu torilöytö). Voi että, miten hauskaa olikaan asetella Finelin emalini tähän hyllyyn ihan uuteen järjestykseen! Ilman ovia olevassa hyllyssä emalit pääsevät nyt paljon paremmin oikeuksiinsa.
Hylly toi mielestäni kaunista avaruuden tuntua ja asteen lisää retroista tuulahdusta kotiimme. Tällaiselle kirppisharrastajalle tämä on karkkihyllyäkin houkuttelevampi kokonaisuus, jota edelleen usein ihailen.
Mitäs tykkäätte?
Entäpä onko teilläkin joskus sattunut mutkia matkaan kirppislöytöjen kanssa? 🙂
Hymyileviä päiviä ja kenties aurinkoista syyslomaa sullekin toivotellen,
