”Jos haluat hyvän itsetunnon, harjoita itsemyötätuntoa. Jos haluat lapsesi saavan hyvän itsetunnon, harjoita ja opeta itsemyötätuntoa.”
Raisa Cacciatore, lastenpsykiatri
Jotakuinkin näin sanoi upea Raisa Cacciatore, lastenpsykiatri, jo vuosia sitten eräällä minulle ikimuistoisella luennolla. Se osui ja upposi.
Nuoruuden perfektionismini ja itsekriittisyyteni oli puhjennut uuteen kukkaan äidiksi tultuani. Kun esikoiseni ei vauvana kasvanut tarpeeksi vauhdikkaasti, oli se minun syyni. Kun kuopukseni taas kasvoi vauvana vähän liiankin vauhdilla, oli sekin minun vikani. Lukemattomia olivat ne päiväunihetket ja illat kun itkin, sillä minä olin taas epäonnistunut lapseni nukutuksessa.
Kun lapsemme tai hyvä ystävämme tekee virheen, harvoin soimaamme häntä: ”Miks sä nyt tollee?”-tyylillä. Ennemmin osoitamme rakkaallemme myötätuntoa: ”Ei hätää, kaikki järjestyy!”.
Kun äiti-ystävämme kertoo heidän haastavista öistään tai lapsensa hankalasta syömisen vaiheesta, harvoin syytämme häntä: ”Nukuttaisit nyt vaan paremmin tai toteuttaisit orjallisemmin sormiruokailua!”, vaan lohdutamme: ”Mä niin muistan noi vaiheet, voimia tosi paljon! Tuokin vaihe loppuu joskus, vaikkei siltä nyt todellakaan tunnu. Eikä tarvikaan tuntua. Otatko kahvia?”
Omaa virhettämme kohtaan olemme usein paljon kriittisempiä: ”Taas mä mokasin! Miks en mä koskaan opi! Kyl mun nyt vihdoin pitäisi tässä onnistua!”
Itsemyötätunto on taito, jota meistä jokainen voi kuitenkin opetella ja oppia harjoittamaan näissä hetkissä.
Itsemyötätunnolla tarkoitetaan lämminhenkistä ja ystävällistä suhtautumista itseämme kohtaan. Myötätuntopsykologian asiantuntija Ronnie Grandellin mukaan: ”Myötätunto on kyky huomata kärsimystä itsessään ja muissa (askel 1), yhdistettynä haluun ja kykyyn lievittää tätä kärsimystä eri keinoin (askel 2).”
Voit aloittaa tarkkailemalla tai muistelemalla hetkiä, jolloin olet tarvinnut ja saanut osaksesi myötätuntoa ystävältäsi tai rakkaaltasi. Miltä se tuntui? Muistele myös hetkiä, jolloin olet osoittanut myötätuntoa toiselle. Miten sen teit?
Seuraavaksi voit alkaa tunnistaa hetkiä, jolloin kaipaisit myötätuntoa osaksesi. Huomaa kärsimyksesi: tunnista itsekriittisyyden ääni. Muistuta itseäsi, että se, että koet tätä kärsimystä nyt, kertoo että olet ihminen. Kaikki kokevat kärsimystä joskus.
Mitä tuona hetkenä syvällä sisälläsi kaipaat? Mikä tekisi sinulle tällöin hyvää? Kupponen teetä, lämmin suihku tai metsäkävely? Päiväunet, puhelu ystävälle tai heki rakkaasi kainalossa? Lemmikin silittäminen, hengitysharjoitus tai ehkä puhdistavan itkun salliminen?
Voit myös miettiä, mitä sanoisit ystävällesi, jos kuulisit hänen kokevan samoin? Voisitko sanoa saman itsellesi?
Niin itsesi kuin lastesikin harmituksen hetkellä voi harjoitella lastenpsykiatri Cacciatoren askelmia itsemyötätunnolle:
- Huomaa kärsimys.
- Lohduta lämmöllä.
- Pysy rinnalla.
- Yleis(inhimillis)tä.
On tärkeä muistaa, että itsemyötätunto ei tarkoita vain lempeitä ajatuksia ja tekoja. Itsemyötätuntoinen henkilö osaa asettaa itselleen turvalliset rajat ja sanoa ”ei”, silloin kun on sen hetki. Itsemyötätuntoinen arki täyttyy lempeiden ajatusten ja tekojen lisäksi iloa ja hyvinvointia tuottavista teoista sekä hyvinkin päämäärätietoisista päätöksistä.
Tällaista arkea haluan itse opetella elämään ja opettaa näitä tärkeitä taitoja myös tyttärilleni.
Nyt lähetänkin viestin itselleni muutaman vuoden taakse – ja ehkäpä sinullekin? – :
Ei hätää. Sä oot tehnyt parhaasi ja se riittää. Nyt on todella raskas vaihe ja sua saa väsyttää. Monet vanhemmat väsyvät näihin vaiheisiin ja kokevat vahvaa riittämättömyyden tunnetta. Tämäkin vaihe loppuu onneksi aikanaan. Ottaisitko kahvia, kävisitkö rennon kävelyn tai nukkuisitko pienet päikkärit? Sun ei tarvi jaksaa tämän vaiheen läpi yksin. Menisitkö hetkeksi kultasi kainaloon, soittaisitko ystävällesi tai juttelisitko tästä neuvolassa? Kaikki järjestyy.
Minulta minulle – ja ehkäpä myös sinulle
Lämpimin ja myötätuntoisin halauksin,
Tämä teksti on julkaistu ensimmäisenä Nokian Uutisissa.
