Kaurasämpylöitä ja korvapuusteja

Elluyellow peltipurkit ja sämpylät värikkäästi

Vappuviikko! Lähdetääs siihen värikkäitä leipomuksia ja herkkuhetkiä muistellen, jookosta? 🙂

Olen aika pienestä saakka rakastanut leipomista. Ruuanlaitostakin olen pitkään tykännyt, mutta leipomista olen rakastanut.

Jo varhaisessa lapsuudessa alkoi rakkauteni tuoreeseen leipään. 90-lukua kun elettiin, omistimme mekin tuolloin trendikkään leipäkoneen. Hymyillen muistelen tuota mielenkiintoista vempainta, joka saunomisemme aikana taikoi meille veikeän muotoisen, ihanan kuohkean ja lämpöisen leivän. Voimariinia ja Edamia päälle: NAM! Oliko teidän kodeissa tuolloin leipäkoneita?

Lukiossa ollessani keittokirjoja keräilevä isäni innostui kokeilemaan kymmeniä erilaisia leipäreseptejä. Muistan tuolloin koulusta tai harrastuksesta tullessa harmitelleeni, jos leipä oli tullut uunista jo pari tuntia sitten. Silloinhan se ei ollut enää tuoretta! Edelleen nappaankin aina leipomistani rieskoista ja sämpylöistä ensimmäisen ihanuuden suoraan uunista tulleelta pelliltä.

Seiskaluokalla rakkauteni leipomiseen nousi uusiin sfääreihin kotitaloustuntien ja ihanan uuden ystäväporukkani myötä. Kaltaisteni ruokaa rakastavien ystävien kanssa piristimme teiniangstin hajuisia koulupäiviämme suunnitellen viikonlopun tyttöjeniltaamme ja sen leipomuksia.

Perjantaina sitten pöytämme notkui milloin pizzaa, milloin mokkapaloja, milloin hedelmäsalaattia, milloin omenahyvettä (se oli tuolloin oma bravuurini). Ihmekös tuo, että tämä rakas tyttöporukkamme kulkeekin edelleen tuolloin kekseliäästi ideoimallamme nimellä: ”Possut”.

Kotiäitivuosina leipomisharrastukseni sai uuden twistin. Kuten monet lapsukaiset, myös minun pienet apukokkini ovat aina olleet innolla mukana leipomisessa: ensin kulhoja kaapien, sitten pikkuhiljaa enemmän jo aineksia mitaten ja taikinaa sekoitellen. Kauas ei ole omena tästä puusta pudonnut: omenahyve on heidänkin bravuurinsa – ensimmäinen leipomus, jonka he tekevät kokonaan itse.

Mutta taikina ja kaapiminen on tietty edelleen PARASTA.

Kaurasämpylöitä ja -rieskoja meidän tulee leivottua useamman kerran viikossa. Silloin, kun on poikkeuksellisen huono keli tai erityisen huono mieli, leivomme korvapuusteja. Taikinaterapia toimii meillä tytöillä käsittämättömän tehokkaasti. Korvapuustien armolliset vaivaamis-, kohotus- ja pyörittelyvaiheet vievät myös joutuisasti päivästä muutamat tunnit.

Ikimuistoisimmat korvapuustini leivoin esikoisen syntymistä malttamattomana odotellessamme: pari viikkoa yli lasketun ajan työnsin taikinaterapiaan jokaisen turhautumisen tunteeni ja purin vaivaamiseen kaiken kärsimättömän energiani. Pullista tuli pääkallon kokoisia ja vähän palaneita – ihme juttu…

Silloin kun meidän perheessä juhlitaan synttäreitä, äitien- ja isänpäiviä tai vaikkapa vain viikonloppuja, on pöydässämme poikkeuksetta mutakakkua eli ”märkää suklaakakkua”. Se on ehdoton meidän perheen lemppari! Parasta se on minttusuklaasta tehtynä – tietysti.